Post by Teemu Planting

Haluaisitko hänet lastesi opettajaksi? Päivän Hesarissa on juttu espoolaisesta lehtorilta, Eero Kitusesta. Hänen tunneillaan istutaan hiljaa, ei räplätä kännykkää ja tehdään tehtäviä. Kitunen avaa opetusfilosofiaansa jutussa. ”Näen, että opettaminen on johtamista”. Tätä hän perustelee sillä, että johtamalla hän luo oppitunneille mahdollisimman hyvät olosuhteet oppimiselle. Oppitunneilla ei olla miten huvittaa. Hän ei katso sitä oppilaiden eduksi. Oppitunneilla on siksi istumajärjestys. Oppilaat istuvat ja nousevat luvan saatuaan. Myöhästyneet pääsevät tunneille, kun Kitusen tunnille nimeämä ”vahtimestari” opiskelijoista saa luvan avata oven. Tiukat säännöt luovat samalla turvaa. Oppilaat tietävät, miten tunnit menevät ja tietävät, mitä heiltä kaikilta odotetaan. Kotitehtävät tarkistetaan arpomalla, kuka milloinkin vastaa tehtävään luokassa. Tunneilla teititellään opettajaa. Abien kanssa hän tekee vuoden alkuun sinunkaupat. Teitittelemisen taidon oppimisen Kitunen katsoo eduksi opiskelijoille myöhemmässä elämässä. Kun opettaja opettaa näin puku päällä, on se toki kummallista. Mutta opiskelijat arvostavat häntä ja pitävät hänen oppitunneistaan. Olisiko tässä opettaja, jonka haluaisit omille lapsillesi? Tai itsellesi? Voisiko tämä toimia laajemminkin tämän päivän Suomessa ja kouluissa? Tätäkö me kaipaamme? Itse olen pari kertaa törmännyt vastaavaan opetustöissä. Yhdellä opettajalla oli vastaava kuri luokassa. Toisessa paikassa oppilaat nousivat seisomaan, kun opettaja tuli luokkaan. Ne hetket jäivät kyllä mieleen.