Post by Susanna Aho

Tietotyöläisen helvetti 😫 Juttelin viikonloppuna kavereiden kesken teemasta jaksaminen. Kaikki porukasta työskentelee eri aloilla, eri rooleissa ja todella eri profiilin organisaatioissa. Kolmekymppisiä, pk-seudulla asuvia, asiantuntija- ja johtopositioissa olevia. Jokaisen työpaikalla on kukin tavalla tai toisella ajettu ahtaalle, paineistettu, tiristetty heistä irti aina vähän enemmän. Kaikkien työnantajat on iskeneet pöytään smartumit, e-passit, edenredit ja julistaneet, että kattokaa, kun pidetään meidän henkilöstöstä hyvää huolta. On hyvinvointiedut, mutta jokainen on liian väsynyt käyttämään niitä. Työpäivän jälkeen ei jaksa kuin vajota sohvalle. Kaikkien mielestä työn vaatimukset on alati kiristyneet. Työpaikoilla on julistettu, että hyvinvointi on meidän ykkösprioriteetti. Samaan aikaan on sallittu kulttuuri, jossa epävirallisesti suorastaan kannustetaan tekemään ylitöitä ja ponnistelemaan aina vähän extraa. Esihenkilöt ovat usein tämän pingotuksen ruumiillistuneita esimerkkejä. Kaikkien työpaikoilla esiintyi myös toksista intohimopuhetta. Se, että tekee työnsä ja takoo tulokset tauluun, ei enää riitä. On koettava suurta, uhrautuvaishenkistä paloa organisaatiota ja sen tuotteita kohtaan. Tässä kohtaa keskustelua aletaan yleensä osoitella yksilöitä. ”Oma vikasi, kun et aseta rajoja”, ”sun hyvinvointi on sun vastuu” jne. Totta. Mutta ei koko totuus. Kyllä vain on hiton iso vastuu myös organisaatiotasolla. Ja ei, edenredillä heittäminen ei ole vastuunottoa. Jos työkulttuuri on terveydelle haitallinen, on etupaketilla kompensointi vastuun ulkoistamista. Silmänkääntötemppu. Sekä konsulttina että in-housena organisaatioiden todellisuutta tutkineena väitän, että työnantajan rooli ylikuormitustapauksissa on massiivinen. Meillä on kasapäin työnantajia, jotka tuottaa systemaattisesti työuupumusta. Olen tämän ihan konkreettisesti nähnyt. Ei tietenkään tarkoituksella, mutta aivan hirveänä sivutuotteena aiheutuen esim. toimintaympäristön, kilpailutilanteen, bisnesmallin, johtamisen ja työkulttuurin ongelmista. Jos halutaan kantaa vastuuta, tunnistetaan työkulttuurin pommit ja ne sitoudutaan purkamaan. Ei vain näennäisesti ja retorisella tasolla, vaan ihan tosissaan. Tahtotila muutokseen on oltava C-tasolla saakka. Tilanteen kääntäminen voi vaatia johtamistavan ja koko arvopohjan remonttia, mutta ihan vähimmillään resurssiongelmien korjausta, käytänteiden ja ajattelutapojen tervehdyttämistä. Jos muutos ei makustele, niin sitten rehellisyyttä pöytään. Ei yritetä esittää rakastavia, toisista huolehtivia ja vastuullisia yhteisöjä, vaan tunnustetaan, että me ollaan voittoa tavoitteleva yritys ja muu ei kiinnosta. Ota tai jätä. Osaaja voi halutessaan vastata, että kiva palkka joten kiitos, otan. Toimitan teille tulokset ja se siinä. Näpit irti mun sielusta, vapaa-ajasta ja intohimoista. Oon täällä vain töissä. Win-win. Mitä mieltä te olette? #johtajuus #johtaminen #hr #yrityskulttuuri