Post by Kati Lytsy

Onko sinulla ikäkriisi? Tämä on ollut yksi yleisimmistä kysymyksistä, kun täytin viime viikolla 30-vuotta. Vastaus on, että EI! En ole oikein ikinä ymmärtänyt koko käsitettä. Miksi iästä pitäisi kriiseillä? Ja mitä me edes mahdamme omalle iällemme? Emme mitään, sen sijaan pystymme vaikuttamaan omaan asenteeseemme ja elämäämme. Ehkä yksi suurin esikuvistani on ihana 82-vuotias Maire mummini. Hänen positiivinen elämänasenne ja ikinuoruus hehkuu hänestä ja vaikka hänellä on tälläkin hetkellä keuhkosyöpä, se ei hänestä näy ulospäin. 5 vuotta sitten hänelle annettiin 2vuotta elinaikaa. Hän sanoi, vielä ei ole minun aikani mennä. Hän ei anna minkään seisoa elämästä nauttimisen esteenä. Hän on esikuvani nyt ja aina. Kun elää omannäköistä elämää ja tekee joka päivä valintoja, jotka tukevat omaa hyvinvointia ja tuottavat mielihyvää, ei kriisiin ole tarvetta. Olen terve ja hyvinvoiva, pystyn liikkumaan ja toteuttamaan itseäni, minulla on rakastava parisuhde ja ihanat läheiset ja ystävät, on oma yritys, jota kautta saan toteuttaa itseäni,työni on samalla intohimoni kun voin auttaa myös muita voimaan paremmin ja löytämään liikkumisen ilon, tulevaisuuden varalle on paljon ihania unelmia ja läheiseni voivat hyvin. Mitä muuta voin tarvita? Elämä on tässä ja nyt. Se ei ole menneisyydessä tai tulevassa. Vaan tässä hetkessä. Kun oppisimme vain enemmän nauttimaan tästä hetkestä ja tekemään valintoja, jotka tukisivat omaa hyvinvointiamme ja meille tärkeitä asioita, ei kriiseille juurikaan olisi tarvetta. Ja miettiä, voiko itse vaikuttaa kyseiseen asiaan vaiko ei. Ympäristö voi asettaa toki paineita, mutta loppupeleissä, jokainen meistä itse määrittää, mikä meille on merkityksellistä. Siksi on tärkeää kuunnella omaa sisintä, mitä itse haluaa elämältä. Loistokasta alkanutta viikkoa!