Post by Henri Halmia

Tämä Case kertoo kyllä julkisen organisaation toiminnasta paljon. Siellä pystytään kirjoittamaan vaikka minkälaisia lupauksia ja takuita eri asioista, mutta sitten kun reaalimaailma tai käytäntö kohdataan, niin ollaankin "kusi sukassa". Tässä tapauksessa oikeusasiamies totesi hyvin yksiselitteisesti, että julkisuuslain määräajat ovat ehdottomat ja viranomaisen on järjestettävä asiakirjapyyntöjen käsittely niin, ettei lainvastaista viivettä synny. Sitten Kelan oma selvitys kertoi, että Tampereen toimistolla oli käytössä vain yksi salattu USB-muistitikku, uusi tilattiin maaliskuussa 2025 ja saatiin vasta maaliskuussa 2026. Ei tässä muistitikku nyt varmaan ole se "maailmankaikkeuden suurin asia", mutta kylähän tällainen toiminta paljastaa aika karusti sen miten reaalielämän ja käytännön toimintavarmuus on pelkkää sanahelinää julkisella puolella. Kuitenkin julkisella puolella kansalaisten pitäisi pystyä luottamaan luvattuihin asioihin ja jos tässäkin toiminta sekoaa yhteen pieneen asiaan, niin kansalaisten on varmasti aiheellista kyseenalaistaa sitä kuinkas hyvin muut asiat pitää paikkansa mihin tällä hetkellä luotetaan? Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten muodollinen sääntöjenmukaisuus voi peittää alleen käytännön toimintakyvyttömyyden... Luottamus julkishallintoon ei voi perustua siihen, että organisaatio sanoo olevansa luotettava. Sen pitää perustua siihen, että kriittiset prosessit toimivat myös niissä poikkeustilanteissa. Tässä tapauksessa poikkeustilanne ei edes ollut kovin kummoinen. Ei ollut kyseessä kyberhyökkäys, ei palvelinkeskuksen tulipalo, ei valtakunnallinen häiriö vaan ihan vaan puuttuva muistitikku. Jos toiminta ei kestä yhtä puuttuvaa muistitikkua, niin se ei ole kovin järkevää toimintaa. Vai mitä sä luulet?