Post by Arto Repola

Työttömyyden pitkittyessä alkaa selkeästi tulemaan välillä heikkoja hetkiä. Kyseisinä hetkinä alan epäilemään työkokemusta, koulutusta, hakemuksen sisältöä (ja sen puutteita) ja kaikkea mahdollista, kun puhelin ei soi ja kutsuja haastatteluihin ei tule. Onneksi elämässäni on paljon tasapainottavia tekijöitä työnhaun lisäksi. Kuntosali pitää kehon ja mielen kunnossa, kaverini ja hänen koirat tuovat minulle paljon iloa elämään sekä monet harrastukset pitävät pään ja kropan kunnossa. Tällä hetkellä tarvitsen sitkeyttä ja uskoa tulevaisuuteen. Uskon vakaasti tämän olevan vain väliaikainen tila ja tilanne muuttuu paremmaksi väkisinkin jossain vaiheessa.